Tosiaan, kaikki jotka mut tuntee varmaan tietää että multa ei oo ikinä todellakaan nypitty yhtäkään kulmakarvaa, ei yhtäkään eikä missään tapauksessa. Jotkut ehkä jopa tietää miksi, mutta tässä siis selitys:

Pelkään tosiaan kuollakseni karvojen nyppimistä. Siis ihan oikeesti, jos joku edes nyplää mun kulmakarvoja siihen malliin että se saattaa olla nyppäämässä niin alan kiljua kun syötävä... En tiedä mistä oon tälläsen kammon repässy, mutta jo lapsena olin sellanen, että jos tuli joku haava ja siihen laitettiin laastari niin sitä laastaria ei ikimaailmassa saanu otettua pois ilman hirveetä huutoa, koska muka sattu niin paljon (ihokarvat kun jäi siihen kiinni, you know). Nyt sitten on kuitenki käyny niin jännä juttu, että yks päivä, kun pääsin töistä tosi ajoissa, niin kävin ex tempore leikkauttamassa otsatukan. Ja sitten tietysti mun kamalat, rehottavat kulmakarvat tuli näkyviin... En tiedä mikä muhun meni, mutta kävin sitten siltä seisomalta varaamassa ajan ripsien ja kulmien värjäykseen ja kulmien muotoiluun. Järkyttävää... Meinasin vielä viime hetkellä jänistää, mutta sain otettua itteäni niskasta kiinni ja mentyä paikanpäälle. Kosmetologille kerroin jännityksestäni ja se oli tosi ymmärtäväinen, ja arvatkaa mitä! Eihän se sitten tietenkään niin kamalaa ollutkaan. Yksi pelko siis voitettu, jee!

- Janina